Näitä on, kaikenmaailman hössötyksiä.

Joulun jälkeen eräänä päivänä tuli kinkkuähky. tapaninpäivänä. epämääräinen närästys oli vaivannut jo 2kk ja housut eivät mahtuneet enään kiinni. Huom, en ole ylipainoinen eli ne jotka pahoittavat mielensä siitä että normaalikokoinen valittaa olevansa lihava, voi olla jossain tapauksissa laiha läski. Tässä kohtaa voi vain vertailla verikokeen tuloksia näkemällä kuinka raunio se kroppa onkaan. Laiha läski ei voi hyvin. 

 No en minä tiedä että olenko tälläinen, mutta vahvana geenilahjana 2 tyypin diabeetus odottaa aivan nurkan takana ja toisena geeniperimänä korkea kolesteroli. olkoon ne nyt sitten syy olla terveysintoilija. 

---

 Liikun ja ulkoilen hyvin, olen joskus jopa urheiluhullu. mutta iha normaalilla tasolla mennään 80% ajasta. pitkäaikainen makoilu ahdistaa ja silloinkin kun oon sohvaperuna, niin senkin ajan neulon sukkaa. Irtokarkit on paheeni ja sellaisen pussin kun saan käteeni, syön niin kauan kunnes olen sikiöasennossa ja sokerihuurussa.  sokerin heittely on diabeteksen kehittymiselle suurin todennäköisin uhka, ja sitten ylipaino. 

 Niin silloin kun minulla oli suklaa ja kinkkuähky, enkä saanut edes yhtä olutta juotua loppuun päätin, että nyt saa riittää. Googletin "nopea tapa laihtua". Verkkokalvoillani kiilsi iltalehden lööpit 3 päivän pikadieeteistä, martinan ja jutan fitness kropista, kaikenmaailman valmennukset. Valmennus, hmm ketogeeninen ruokavalio.. osaanhan minä nyt itsekin syödä ja tehdä ruokaa. 

 Valmennukset ovat hyviä, kun olet maksanut sen 100 euroa, niin välillä kiristää se raha määrä minkä olet siitä maksanut ja sinun on sen varjolla pakko noudattaa sitä. Mutta eihän saisi stressata ja ketoruoka on kyllä kallista! siihen se raha menee. 

En ostanut valmennusta mutta tämä ruokavalio kiinnosti. En ole lihansyöjä, vaan rakastan nimenomaan ranskalaisia ja voih, leipää! Mutta miksi lähdin sellaiseen mukaan mikä ei oo mun juttu? No koska olen näistä trendijutuista tehnyt juurikin vain niitä juttuja mitä haluan ja mikä sopii mulle. Martina antoi mun syödä makaronia, perunaa ja riisiä. valmennuksen lopussa lisäsin ja lisäsin makaronin määrää lautasella, en edes huomannut sitä. Ja sitten oltiinkin jo taas alkulähteillä. 

Valmennus oli hyvä, mutta ei mun juttu.

Ketogeenisessa ruokavaliossa vähennetään hiilareitten määrää. En tiedä, onko päivän suosittu hiilarimäärä riippuvainen dieetin nimestä, VHH, karppaus, ketogeeninen? mutta kutsun tätä nyt ketoruokavalioksi, koska se kuulostaa hienolta. Ihminen käyttää hiilihydraatteja energianlähteenä. hiilihydraatteja on hyviä ja sitten on sitä huonoa. Kun ihminen syö pullan missä on hiilareita, keho muuntaa hiilihydraatit kehossa sokeriksi. sitten kun siihen pullaan on lisätty sitä sokeria vielä lisäksi ja rasvaa ihmisen keho laittaa ne varastoon, koska energian tarve ei ole niin suuri, että keho saisi käytettyä tämän polttoaineen kokonaan. viedään se loppu sokeri ja rasva vaikka pakaroihin. siellä on tilaa kasvaa. Mutta kun mä liikun koko päivän? eikö se vie energiaa? joo, vie se sen pullan verran. siinä on paljon energiaa. mutta kyllä ihmisen ravintotarve on suurempi kuin pulla.

Ketossa hiilarimäärää vähennetään huomattavasti. opetetaan kehoa käyttämään rasvaa energianlähteenä. kun se sen oppii 2 viikon aikana, alkaa rasva palamaan mitä kummallisimmista paikoista, kuten selästä. ei se maha siinä ekana pois ole. Mutta mikä tärkeintä, kun olet opettanut itsesi alkukantaiseksi lihansyöjäksi, voit alkaa ottamaan ruokavalioon vähän hyvää hiilihydraattia, mikä ei sisällä sokeria. Kroppa käyttää rasvaa, ja aivot saa hiilaria ajatteluun. 

Helpommin sanottu kuin tehty. Pää särki ensimmäiset 2 päivää ja olin ärtynen. Tuntui kuin aterioiden jälkeen olisi jäänyt ontto olo. Tämä tasottui ihan parissa päivässä ja voin sanoa että tällä ruokavaliolla, sokeritasapaino on ollut kaikkein paras. ruokailujen jälkeen ei tule hiilariväsymystä ja karkkihimo on pysynyt loitolla. Joskus palkitsen itseni 5 palalla tummaa suklaata. se maistuu tällä hetkellä hurmaavalta, vaikka en niinkään ole sen ystävä.

Kaikkeen sitä tottuu.

Hei, jos joku haluaa kokeilla mutta leipää jää ikävä, niin tässä hyväksi todettu VHH leipä. 

250g turkkilaista jugua

3 munaa

2 dl soijajauhoa

1 dl pellavarouhetta

1rkl psyllimjauhe

2tl leivinjauhe

maun mukaan suolaa.

sekoita jauhot keskenään ja lisää munajugu sekoitukseen. Levitä pellille n. 30x30 levyksi ja uuniin 200 astetta ja 10-15 minuuttia. leikkaa levy paloiksi.

Näkyykö? kuuluuko?

Onko tämä nyt sitten oikein tehty? 

Hei, mä sain idean! taas ennen nukkumaan menoa. Mitä jos alkaisin kirjoittamaan blogia, hmm. tosissaan tietty.

Ongelmiakin on monia. en osaa oikein kirjoittaa ajatuksia paperille, ja kirjoitusvirheitäkin luultavasti tulee paljon. joskus kuvittelen tietäväni mitä jokin sivistyssana tarkoittaa, ja niitä voi olla väärissä paikoissa. 

Idea blogista tuli kun ostin itselleni läppärin, koska aloin opiskelemaan, koska olen 35 ja nuorin lapseni on jo 9. hankin koiran ja aloin kouluttamaan itseäni, enkä pelkästään koiraa. Tein eilen illalla näyttösuunnitelmaa, tai siis esitin miehelleni että teen  sitä. Itseasiassa olin laput korvilla ja seikkailin youtubessa, kuuntelin musiikkia ja mietin että haluasin olla itsekin laulaja. se hieman harmitti mutta enhän minä osaa laulaa. Olen siis laulanut, karaokessa. täällä on sellainen pieni pubi missä saa laulaa. kukaan ei taputtanut.

Tämän ikäisenä sitä paljonkin miettii että mitä sitä olisikaan jos olisi tehnyt toisin. on kolmenkympin kriisi ja viidenkympin villitys, mutta mitä tapahtuu kun täytät 40?  Liian vanha saamaan lapsia, liian nuori olemaan noin ryppyinen? oletko silloin näkymätön?

Olen aina halunnut pitää blogia, ennen kuin edes tiesin sellaisia olevan olemassakaan. olen kirjoittanut pienestä asti päiväkirjaa, Ala-astelaisena: "rakas päiväkirja, minulla oli tänään erityinen päivä, kävelin kouluun ja kastelin kenkäni"  teininä julkaisukelvotonta tekstiä pojista, pusuista ja kaljasta, ja nuorena äitinä kiistellyt  vauvakeskustelujen palstoilla kenen vauva kakkaa eniten. kerran kokeilin blogia, mutta minulla ei ollut mitään asiaa. en keksinyt blogille nimeä, enkä tiennyt mistä sinne kirjoittaisin. Mutta nyt on pakko saada aivosumu pysäytettyä ja alkaa ajattelemaan muiden ihmisten tavoin. mikä sen parempaa kuin lukeminen ja kirjoittaminen. 

 Mitä minä nyt teen? kuka olen? Ensinnäkin mua ärsyttää nyt. Mulla on mies, joka on viitsinyt katsella mua kohta 20 vuotta. se ei ärsytä mutta, mulla on myös 2 murrosikäistä mukulaa 14, 13. yksi pikkunen pirpana 9 vee. komea koira 2,5vee ja pari katin raatoa. tää kombo on ärsyttävä silloin ku sä yrität keskittyä ja hakea kämpästä hiljaista paikkaa. koira juoksee, lapset juoksee kissat karaa. voi maailma.  siksi olen iltavirkku ja valvon hyvinkin pitkään ja olen omassa rauhassa. 

Harrastan kaikenmaailman pinnalla olevia trendikkäitä ruokavalioita ja liikuntajuttuja. sitten neulon, ompelen, mikä on itseasiassa ammattini, mutta olen työnteon pakosta ollut ruoka-alalla koko työikäni. pidänkö siitä? No kuka ei työtään rakastaisi, ruokaa ainakin.  Tällä hetkellä minulla on ketogeeninen ruokavalio ja tein toiset ketoleivät ja onnistuivatkin aika hyvin. voin laittaa seuraavaan tekstiini leipien ohjeen, ja kertoa mielipidettä ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen soveltamista tälläiseen kiireiseen normaalipulliaisen arkeen. 

Kai tää tästä alkaa avautumaan. onkohan tää blogi ees tehty oikein?  en viitti mieheltä kysyä neuvoa. se nauraa...

 

XO <- eiks toi oo niinku hali ja pusu, tai toistepäin.