Näkyykö? kuuluuko?

Onko tämä nyt sitten oikein tehty? 

Hei, mä sain idean! taas ennen nukkumaan menoa. Mitä jos alkaisin kirjoittamaan blogia, hmm. tosissaan tietty.

Ongelmiakin on monia. en osaa oikein kirjoittaa ajatuksia paperille, ja kirjoitusvirheitäkin luultavasti tulee paljon. joskus kuvittelen tietäväni mitä jokin sivistyssana tarkoittaa, ja niitä voi olla väärissä paikoissa. 

Idea blogista tuli kun ostin itselleni läppärin, koska aloin opiskelemaan, koska olen 35 ja nuorin lapseni on jo 9. hankin koiran ja aloin kouluttamaan itseäni, enkä pelkästään koiraa. Tein eilen illalla näyttösuunnitelmaa, tai siis esitin miehelleni että teen  sitä. Itseasiassa olin laput korvilla ja seikkailin youtubessa, kuuntelin musiikkia ja mietin että haluasin olla itsekin laulaja. se hieman harmitti mutta enhän minä osaa laulaa. Olen siis laulanut, karaokessa. täällä on sellainen pieni pubi missä saa laulaa. kukaan ei taputtanut.

Tämän ikäisenä sitä paljonkin miettii että mitä sitä olisikaan jos olisi tehnyt toisin. on kolmenkympin kriisi ja viidenkympin villitys, mutta mitä tapahtuu kun täytät 40?  Liian vanha saamaan lapsia, liian nuori olemaan noin ryppyinen? oletko silloin näkymätön?

Olen aina halunnut pitää blogia, ennen kuin edes tiesin sellaisia olevan olemassakaan. olen kirjoittanut pienestä asti päiväkirjaa, Ala-astelaisena: "rakas päiväkirja, minulla oli tänään erityinen päivä, kävelin kouluun ja kastelin kenkäni"  teininä julkaisukelvotonta tekstiä pojista, pusuista ja kaljasta, ja nuorena äitinä kiistellyt  vauvakeskustelujen palstoilla kenen vauva kakkaa eniten. kerran kokeilin blogia, mutta minulla ei ollut mitään asiaa. en keksinyt blogille nimeä, enkä tiennyt mistä sinne kirjoittaisin. Mutta nyt on pakko saada aivosumu pysäytettyä ja alkaa ajattelemaan muiden ihmisten tavoin. mikä sen parempaa kuin lukeminen ja kirjoittaminen. 

 Mitä minä nyt teen? kuka olen? Ensinnäkin mua ärsyttää nyt. Mulla on mies, joka on viitsinyt katsella mua kohta 20 vuotta. se ei ärsytä mutta, mulla on myös 2 murrosikäistä mukulaa 14, 13. yksi pikkunen pirpana 9 vee. komea koira 2,5vee ja pari katin raatoa. tää kombo on ärsyttävä silloin ku sä yrität keskittyä ja hakea kämpästä hiljaista paikkaa. koira juoksee, lapset juoksee kissat karaa. voi maailma.  siksi olen iltavirkku ja valvon hyvinkin pitkään ja olen omassa rauhassa. 

Harrastan kaikenmaailman pinnalla olevia trendikkäitä ruokavalioita ja liikuntajuttuja. sitten neulon, ompelen, mikä on itseasiassa ammattini, mutta olen työnteon pakosta ollut ruoka-alalla koko työikäni. pidänkö siitä? No kuka ei työtään rakastaisi, ruokaa ainakin.  Tällä hetkellä minulla on ketogeeninen ruokavalio ja tein toiset ketoleivät ja onnistuivatkin aika hyvin. voin laittaa seuraavaan tekstiini leipien ohjeen, ja kertoa mielipidettä ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen soveltamista tälläiseen kiireiseen normaalipulliaisen arkeen. 

Kai tää tästä alkaa avautumaan. onkohan tää blogi ees tehty oikein?  en viitti mieheltä kysyä neuvoa. se nauraa...

 

XO <- eiks toi oo niinku hali ja pusu, tai toistepäin.